Asko Vivolin on tehnyt kotimaisen harraste- ja ammattivalokuvauksen parissa monisäikeisen, journalistisen ja koulutuksellisen päivätyön. Lehtityö alkoi 80-luvulla paikallislehden, Hyvinkään Sanomien kuvaavana toimittaja, Valokuva-lehden osa-aikaisena toimittajana ja Suomen Kameraseurojen Liiton jäsenlehti Klikin päätoimittajana.
Päätyönsä valokuvamedian parissa Asko Vivolin on kuitenkin tehnyt Kamera-lehdessä. Takana on peräti 26 vuoden ura lehden toimittajana ja päätoimittajana ennen eläkkeellejääntiä. Valokuvapainotteisen lehtityön lisäksi Asko on toiminut koko uransa ajan alan innokkaana kouluttajana ja järjestöaktiivina. Filmiaikaan hän veti kursseja ympäri maata, teemana hyvä mustavalkoinen valokuva niin filmin kuin vedoksenkin kannalta katsottuna. Digiaikana hän on pitänyt myös lukuisia digikuvauksen ja kuvakäsittelyn kursseja eri kohderyhmille.
Järjestötoiminta on myös tullut tutuksi. Monien eri valokuvajärjestöjen johtoryhmien lisäksi hän on ollut muun muassa Suomen Journalistiliiton liittovaltuuston jäsen sekä Suomen Aikakauslehtien liiton ja Erikoislehtien toimitusosaston hallituksien jäsen.
Asko on myös itse kuvannut aktiivisesti, osallistunut eri näyttelyihin ja pitänyt useita omia yksityisnäyttelyitä.
– Kamera-lehti työpaikkana oli ainutlaatuinen aitiopaikka seurata laajasti alan kehitystä ja tapahtumia niin meillä kuin muuallakin. Minusta valokuvauksen harrastajat ovat se voimavara, josta ala ponnistaa. Ammattina valokuvaus, jos mikä, on ala, joka vaatii tekijältään intohimoa. Se ei ole mikään staattinen maisterinvirka, vaan elämäntapa, kiteyttää Vivolin.
Monen muun valokuvauksen harrastajan tavoin Asko Vivolin ajautui alalle 1980-luvulla. Lopullisen sysäyksen halulle tehdä kuvia oli kaksivuotinen Hyvinkään taidekoulu 1980-luvun lopulla.
– Olin kyllästynyt valokuvaukseen, ja minusta piti tulla taidegraafikko tai maalari. Koin kuitenkin, että metalligrafiikan tekeminen oli työlästä ja sotkuista, ja siksi palasin takaisin valokuvauksen pariin.
– Valokuvausharrastukseni lähti nousuun, osallistuin kaikkeen mahdolliseen, osallistuin SKsL:n näyttelyihin ja voitin kahdesti Vuoden Kuvaaja -tittelin 1980-luvulla.
– Omia näyttelyitä minulla oli noina kiihkeinä vuosina useita, Hyvinkään Taiteilijaseuran Promenadigalleriassa – taisin olla muuten ensimmäinen valokuvaaja, jonka näyttely sinne hyväksyttiin, ja Hyvinkään pääkirjastossa sekä Bulgariassa Plovdivissa.
Ensimmäiset ammattikuvat Asko Vivolin napsi ollessaan kolmisen vuotta Hyvinkään Sanomien ilta- ja viikonloppusenttarina. Kun toimituksessa oivallettiin, että Asko osaa myös valokuvata, tuli hänestä tuolloin ajan hengen mukainen valokuvaava toimittaja.
Päätyönsä valokuvamedian parissa Asko Vivolin on kuitenkin tehnyt Kamera-lehdessä. Takana on peräti 26 vuoden ura, joka käynnistyi 2.5.1991. Sitä ennen Asko ehti jonkin aikaa olla myös Kameraseurojen Liiton (SKsL) jäsenlehti Klik:n päätoimittaja, sekä Finnfoton julkaiseman Valokuva-lehden osa-aikainen toimittaja.
Kamera-lehdessä Asko Vivolin toimi aluksi toimittajana ja viimeiset liki seitsemän vuotta päätoimittajana. Laajakulmainen työsarka kattoi monipuolisesti niin suomalaisen kuin kansainvälisen valokuvauksen eri osa-alueiden, trendien, alan markkinoiden ja teknisen kehityksen seuraamisen.
– En edes uskalla lähteä arvaamaan montako juttua lehteen tein, tiivistää Asko 26 vuoden työuran suomalaisen valokuvauksen johtavan julkaisun palveluksessa.
Päivätyön ohella Asko Vivolin on toiminut muun muassa filmi- ja digivalokuvauksen monipuolisena kouluttajana.
– Kävin 1980-luvulla Kameraseurojen liiton ja Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen järjestämän Valokuvakouluttajan peruskurssin, siitä se lähti, kertaa Asko. Filmiaikaan hän veti kursseja ympäri maata, teemana hyvä mustavalkoinen valokuva niin filmin kuin vedoksenkin kannalta katsottuna. Digiaikana Asko on pitänyt myös lukuisia digikuvauksen ja kuvakäsittelyn kursseja eri kohderyhmille, muun muassa Nikonin lukuun reilut 60 kappaletta erilaisia D-School-kursseja, jotka Nikon tarjosi järjestelmäkameran ensiostajille ja lisätietoa haluaville. Lisäksi koulutuspaikkoja ovat olleet monet koulutuslaitokset, yritykset ja yhdistykset.
Myös järjestöpuolella Asko Vivolin on ollut aktiivinen osallistuja.
– Kameraseurojen Liitosta ja Finnfotosta lähtien Suomessa ei taida olla montaakaan merkittävää valokuvaukseen liittyvää järjestöä, jonka hallituksessa en olisi ollut. En vain ole osannut sanoa ei, kun on pyydetty, toteaa Asko hieman hymyssä suin.
Vaikka hallitustyö eri järjestöissä on ollut aikaaviepää, on se Askon sanojen mukaan ollut sen arvoista.
– Järjestötyössä on saanut aina hyvää tuntumaa ja uutta näkökulmaa alan tapahtumiin ja kehitykseen, tästä on ollut suurta hyötyä muun muassa Kamera-lehden kehittämisen tiimoilta.
Valokuva-alan järjestöjen ohella Asko Vivolin on ollut muun muassa Suomen Journalistiliiton liittovaltuuston jäsen yhden nelivuotiskauden ajan, sekä Suomen Aikakauslehtien liiton ja Erikoislehtien toimitusosaston hallituksien jäsen. Kaksipyöräisharrastukseen liittyen Asko on ollut myös Suomen Motoristit ry:n, eli Smoto:n hallituksen ulkoinen kutsuttu jäsen aloittaen järjestön jäsenlehden julkaisun sen taittajana.
Kamera-lehden päivätyön ohella Asko on ollut myös mitä moninaisten valokuvakilpailujen tuomaristoissa. Digitekniikan myötä valokuvaus on hänen mukaansa osin muuttunut ikävällä tavalla tekniseksi kikkailuksi.
– Instagramin hauskat suotimet ja vastaavat tekniset konstit ei mielestäni paranna valokuvaa, ellei siinä alun perinkään ole ideaa, toteaa Asko viitaten nykyisen kuvakäsittelyn käytännössä lähes rajattomiin muokkausmahdollisuuksiin.
– Hyvä valokuva on edelleen sellaisenaan puhutteleva, tiivistää Asko. Hän myös tietää mistä puhuu, vaikka ei ole käynyt alan korkeakouluja. Monen mestarin opetuksessa hän on kuitenkin ollut. Asko on osallistunut sellaisten alan gurujen kuten Anders Petersenin, Martin Parrin, Arno Rafael Minkkisen ja Bruce Gildenin kuvauskursseille sekä toiminut assistenttina Stefan Bremerin ja Jussi Aallon kuvauskursseilla.
Asko Vivolin on myös julkaissut Tapio Laineen kanssa kirjan ’Aikavalotuksia’. Kirjaan on kerätty valokuva-alan vaikuttajien muisteluja vuosikymmenien varrelta. Teos avaa kattavan näköalan suomalaisen valokuva-alan historiaan. Samalla se on myös omanlaisensa, monisäikeinen aikaikkuna maamme historiaan.
Kamera-lehden päivätyön ohessa Asko on myös taittanut muutaman valokuvakirjan sekä lukuisia valokuvajärjestöjen näyttelyluetteloita, -julisteita jne.
Kamera-lehden päätoimittajan tehtävistä Asko Vivolin siirtyi ansaitulle eläkkeelle.
Mitä hän on mieltä Finnfoto-palkinnosta? Onko ohjelmassa eräretki Askon suuresti ihastelemaan Skotlannin saaristoon, uuden tietokoneen hankinta vai mitä?
– Tietysti kaikkea tuota voisi kuvitella tekevänsä. Itse koen, että palkinto on annettu sille työlle mitä me Kamera-lehdessä olemme tehneet alan harrastajien hyväksi. Minusta valokuvauksen harrastajat ovat se voimavara, josta ala ponnistaa. Ammattina valokuvaus, jos mikä, on ala, joka vaatii tekijältään intohimoa. Se ei ole mikään staattinen maisterinvirka, vaan elämäntapa. Siksi Kamera-lehdellä on aina ollut ja on edelleen, mielestäni erityisen merkittävä tehtävä antaa virikkeitä etenkin valokuvauksen harrastajille. Heissä on edelleenkin alan tulevaisuus, toteaa 22. Finnfoto-palkinnon saanut Asko Vivolin.