Koutaniemen merkitys suomalaiselle valokuvaukselle näkyy monin tavoin. Hän on avannut dokumentaariselle kuvalle uusia tehtäviä, tuonut esiin aiemmin vaiettuja aiheita ja vahvistanut valokuvauksen roolia osana vaikuttavaa journalismia. Hänen työnsä on osoittanut, että suomalainen valokuva voi olla sekä globaalia että paikallista, yhtä aikaa henkilökohtaista ja yhteiskunnallista.
Useissa Koutaniemen projekteista nousevat esiin naisten oikeudet ja ihmisten yhdenvertaisuus. Hän on osoittanut herkkyyttä niille ihmisryhmille, joiden asema on marginalisoitu tai painettu alas. Feministinen kannanotto näkyy sekä kuvauskohteissa että kuvaustavassa. Naisvalokuvaajana hän pääsee käsittelemään teemoja, jotka ovat perinteisesti jääneet vähemmälle huomiolle mieskeskeisessä kuvastossa. Läsnäolo, tasavertaisuus ja lämpö välittyvät Koutaniemen kuvista. Muodot ja sommittelu korostuvat. Hän valitsee intuitiivisesti kumpi, mustavalko- vai värikuva, sopii kulloisenkin tarinan kerrontaan. Valokuva tekee näkymättömän näkyväksi.
Koutaniemi ei itsekään jää näkymättömäksi havainnoijaksi. Hänen tekemisessään keskeistä on ajatus valokuvasta prosessina. Ihmisen kohtaaminen ja kuunteleminen mahdollistavat valokuvan synnyn. “Toisinaan tässä työssä haastavinta on ollut se, kuinka paljon tuntee olevansa velkaa todellisuudelle – todistajuudelle, tarinoiden välittämiselle ja kaikelle siihen liittyvälle vastuulle. Dokumentaarinen työ vaatii jatkuvaa tarkkuutta, tietoisuutta ja läsnäoloa”, Koutaniemi toteaa. Hän korostaa, että teksti ei korvaa kuvaa, eikä kuva tekstiä — dokumentaarinen kuva voi kertoa asioita, joita sanat eivät tavoita. Parhaimmillaan se liikkuu kohti taiteellisen ja aktivistisen ilmaisun rajapintaa.
Koutaniemen työ kurottaa globaaleihin aiheisiin. Hänen työnsä on vienyt hänet yli 70 maahan. Niissä hän on dokumentoinut ihmisten tarinoita selviytymisestä ja sisukkuudesta. Yksi hänen uransa keskeisistä projekteista tutkii tyttöjen ympärileikkauskulttuuria. Yli 50 000 kuvaa käsittävä ja 13 vuotta kestänyt työ käsittelee aihetta, joka on monessa kulttuurissa vaiettu, arkaluontoinen, pelottava ja vaikea. Näin hän toimii eräänlaisena sillanrakentajana dokumentaarisen valokuvauksen, journalismin ja yhteiskuntakritiikin välillä. Kansainvälisten aiheiden lisäksi hän on tarttunut myös suomalaisiin teemoihin ja julkaissut aiheista yhdeksän kirjaa ja pitänyt lukuisia näyttelyjä. Hän on ollut myös italialaisen valokuvaaja-agentuuri Echon ja suomalaisen Kollektiivi 11 perustajajäsen.

Koutaniemen työn merkitys näkyy myös kansallisissa ja kansainvälisissä kuvajournalistisissa tunnustuksissa ja palkinnoissa. Ne kertovat paitsi uraauurtavuudesta, myös siitä, että hän on onnistunut yhdistämään visuaalisen ilmaisun ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Maamme vuosittaisessa Kuvajournalismi-kilpailussa Koutaniemi voitti kuusi eri kategoriaa vuonna 2013: Vuoden Lehtikuvaaja, Vuoden Lehtikuva, Vuoden Henkilökuva, Vuoden Ulkomaan reportaasi ja Yleisön Suosikki. Vuosina 2016 – 2018 hän voitti samassa kisassa kolmesti peräkkäin Yleisön suosikki -äänestyksen.
Koutaniemi kertoo haluavansa vaikuttaa ja tukea eri taustoista tulevia ihmisiä, joilla on tarina, mutta ei mahdollisuutta tulla kuulluksi. Hän on muiden töidensä ohessa vetänyt lukuisia valokuvatyöpajoja erilaisille ryhmille yli 15 vuoden ajan Suomessa ja maailmalla. Koutaniemeä motivoi ennen kaikkea nuorten kanssa työskentely. Valokuva on voimakas väline, joka vahvistaa nuorten itsetuntemusta, itseluottamusta ja kokemusta nähdyksi tulemisesta. Työpajoissa hän on todistanut, kuinka hiljainen ja epävarma nuori voi muutamassa päivässä rohkaistua puhumaan, ilmaisemaan itseään ja jopa loistaa kameran edessä, kun ryhmä kannustaa vilpittömästi. Nuoret inspiroivat tavassaan käsitellä tunteita ja yhteiskunnallisia teemoja. He käyttävät luovia metaforia, jotka tarjoavat uusia näkökulmia. Heidän rohkeutensa, mielikuvituksensa ja omaperäinen tapansa nähdä maailma opettavat Koutaniemeä. “Luova ilmaisu on ihmisyyden perusoikeus. Se on tapa tulla todeksi suhteessa ympäröivään maailmaan, kiteyttää Meeri Koutaniemi.

Meerin henkilökuva: Maarit Halonen