Valokuvien hinnoitteluohjelma

Kun ammattilaiseksi haaveileva amatöörivalokuvaaja kohtaa jo kuvia myyneen kokeneemman kollegansa, niin ennemmin tai myöhemmin hän ei enää kykene pitämään sisällään mielessä koko ajan kiertänyttä kysymystä: “Paljonko sä yleensä velotat kuvistas?”

Vastaus voidaan antaa monilla eri perusteilla alkaen journalistiliiton suositustaksoista päätyen mainosvalokuvien huipputaksoihin tai ilmaislehtien pullakahvikorvauksiin, riippuen siitä mihin vastaaja haluaa kyselijää johdatella. Niille on yhteistä yleensä käyttökelvottomuus. Todellisuudessa valokuvalla ei ole muuta hintaa kuin minkä ostaja suostuu siitä maksamaan. Tässä pätee aika raadollinen kysynnän ja tarjonnan laki. Valokuvaajan kannalta suhde on tänä päivänä aika epäedullinen. Tarjonta, varsinkin tavanomaisten kuvituskuvien suhteen on moninkertainen kysyntään verrattuna.

Valokuviaan myyvälle harrastelijalle on yleensä lähes yhdentekevää, millaisen korvauksen hän saa kuvistaan. Leipä tulee jostain muusta ammatista. Tämä on johtanut digiaikana tavanomaisen käyttökuvan ylitarjontaan ja hintojen romahtamiseen. Sitä on valokuvaajien turha itkeä. Suomi on tässäkin suhteessa vapaa maa eikä valokuvaajana toiminen ole luvanvaraista. Jos ammattikuvaaja ei kuvien laadulla, ajankohtaisuudella, toimitusnopeudella tai jollain muulla seikalla kykene pärjäämään amatöörien kanssa, hänellä ei ole eväitä pärjätä ammatissaan.

Jos aikoo tienata leipänä valokuvaajana, on järkevämpää miettiä, millaisilla tuntikorvauksilla työ on ylipäänsä realistisesti mahdollista eikä sitä, mitä yhdestä voisi laskuttaa. Vasta kulurakenteen ja työhön kuluvan ajan selvittäminen antaa realistisen pohjan järkevään hinnoitteluun.

Oheinen Excel-taulukkona tehty tunti- ja kokonaiskorvausohjelma on tarkoitettu valokuvaajan avuksi työn hinnoittelussa. Ohjelman tarkoituksena on antaa jonkinlainen pohja järkevään hinnoitteluun. Varsinkin aloittelevien valokuvaajien näkee usein hinnoittelevan työnsä epärealistisesti. Joko liian halvalla tai liian kalliilla. Kumpikin johtaa yleensä samaan lopputuloksen, toiminnan kannattamattomuuteen. Lisäksi ohjelma antaa syötettyjä parametrejä vastaavan vuotuisen liikevaihdon verottoman ja verollisen (alv 22%) arvon.

Jos valokuvaaja käyttää hinnoittelussaan ohjelman antamia tuntikorvauksia, mikään ei tietenkään takaa, että niillä hinnoilla “kauppa käy”. Ainoa asia, mikä voidaan taata, on se, että valokuvaajan ohjelmaan syöttämien parametrien ollessa yhtä todellisuuden kanssa yritystoiminta on ohjelman antamalla tuntikorvauksilla kannattavaa. Jos hinnat ovat korkeammat ja kauppa käy niilläkin, niin silloin jää viivan allekin jotain. Ohjelma ei myöskään erottele mitenkään valokuvauksen ja kuvien jälkikäsittelyn korvauksia. Useinhan on järkevää hinnoitella kuvaus ja jälkikäsittely eri perustein. Oleellista on vain se, että päästään vähintään ohjelman antamiin tuntikorvauksiin.

Ohjelmassa voidaan syöttää neljään ylimpään kenttään pääomakuluja ja niiden arvioituja kuoletusaikoja. Oletuksena olevat kuoletusajat ovat keskimääräisiä, mutta niitä voi muuttaa tarvittaessa paremmin omaa tilannetta vastaavaksi.

Seuraaviin kahteen kenttään syötetään valokuvaajan vuotuiset käyttökulut. Kolmantena ryhmänä on yksittäisen kuvauksen kesto valmisteluineen ja matkoineen sekä mahdolliseen kuvankäsittelyyn tai kuvien jälkikäsittelyyn käytetty aika. Kuvauksen kuluihin kuluu juuri tähän kuvaukseen liittyvät materiaali- ja matkakulut sekä mahdolliset malli- ym. palkkiot, jos ne ovat tavanomaisia kuluja merkittävästi suuremmat. Muutoin yritystoiminnan yleis- ja toimintakulut tulevat huomioiduiksi “Muut kulut”-kohdassa.

Tavoitekuukausipalkka on se bruttopalkka, jonka valokuvaaja on itselleen asettanut tavoitteeksi. Se varmaan vaihtelee suuresti kuvaajan kokemuksen, taidon, paikkakunnan, työtilanteen yms. mukaan. Mitään yleisiä suosituksia ei tähän kohtaan voida antaa, mutta ehkä on hyvä tietää, että tällä hetkellä (syksyllä 2007) kaikkien suomalaisten keskipalkka on noin 2400 euroa ja minimipalkka on 956,10 euroa. Ohjelma laskee sosiaali- ja eläkekulujen osuudeksi 50% bruttopalkasta. Tätä osuutta ei voi muuttaa ohjelmassa.

Ohjelmassa lähdetään siitä, että kuvaajalla on viikossa keskimäärin 30 laskutettavaa tuntia ja hän pitää vuodessa tavanomaisen 4 viikon loman. Myös näitä lukuja voidaan muuttaa. Laskutettavien tuntien määrähän on sellainen muuttuja, jota varsinkaan aloitteleva kuvaaja ei voi etukäteen kovin tarkasti arvioida. Ainakaan sen suurinta mahdollista tarjottavaa määrää. Se vaihtelee myös eri kuvaajilla toimenkuvan, kokemuksen, ajankohdan, yleisen työtilanteen yms. mukaan. Kokeneelle koulukuvaajalle kertyy varmasti syyskuussa enemmän laskutettavia tunteja kuin aloittelevalle hääkuvaajalle tammikuussa. Kuitenkin, jos viikossa laskutettavia tunteja on vähän – kuten aloittelijoilla tuppaa olemaan – niin tavoiteltavaan palkkaan edellyttävä tuntilaskutus karkaa helposti liian suureksi. Joko palkkatavoitetta on pienennettävä tai kuluja karsittava, jotta päästäisiin kohtuulliseen ja asiakasta tyydyttävään hinnoitteluun. Mikä taas usein lisää töitä ja antaakin pitkällä tähtäimellä paremman tuloksen. Optimiin hinnoitteluun päästäänkin yleensä vasta yrityksen ja erehdyksen kautta.

Kuvaajan syöttämistä arvoista ohjelma laskee kuvauksen ohjeellisen tuntikorvauksen ja koko työn korvauksen arvonlisäverottomina ja arvonlisäverollisina hintoina. Ohjelma on rakennettu niin, että lyhyiden kuvauskeikkojen tuntikorvaus on suurempi, koska niihin väistämättä jää suhteellisesti enemmän tuottamatonta aikaa.

Tietenkin ohjelmalla voidaan laskea myös yhden kuvan hinta. Jos koko prosessin seurauksena on vain yksi tilaajalle tuleva kuva, niin sen hinnan pitäisi olla vähintään verollinen kokonaiskorvaus. Esimerkiksi lähtöarvona olevasta koko päivän työstä noin 519 euroa.

Ohjelman avulla voidaan myös karkeasti arvioida, miten paljon palkollisen pitää tuottaa ja verottoman ja verollisen (alv 22%) liikevaihdon kasvaa vuodessa, jotta hänet kannattaa palkata tietyllä kuukausipalkalla. Oletetaan vaikka, että valokuvaaja palkkaa itselleen assistentin 1500 euron kuukausipalkalla. Hän lähtee siitä, että assistentin työn tuloksen tulee kattaa neljäsosan pääoma- ja käyttökustannuksista. Laskutettavaa työtä on tarjolla 30 tuntia viikossa ja assistentinkin loman pituus on 4 viikkoa. Alla olevan esimerkkilaskelman mukaan, joka pohjaa taulukon lähtöarvoihin, assistentin käytöstä olisi voitava laskuttaa 8 tunnin kuvauksessa 22,7 euroa tunnilta enemmän jokaisessa laskussa, jotta assistentin palkkaaminen olisi taloudellisesti kannattavaa. Merkitsemällä pääoma- ja käyttömenot nolliksi, nähdään miten assistentin työ on laskutettava, jotta hän toisi edes palkkakulunsa takaisin. On syytä huomata, että näin laskien assistentin palkkaa ei saa laittaa laskelman “Muut kulut”- kohtaan, koska silloin se tulisi huomioiduksi kahteen kertaan.